"Kuka jätti kertomatta että ulkona on kylmä?"

SafetySuit - These Times

 Heips! Kävin tuossa kuvailemassa ollessani tylsistynyt ja sain jonkun verran onnistuneita kuvia, joita kehtaa julkaista täälläkin. Eka lauseeni joka suustani tuli kun astuin ovesta sisään pisti naurattamaan vuorossa olevaa ohjaajaa; "Kuka jätti kertomatta että tuolla on noin kylmä?" Kieltämättä launtaina oli aika shokki kun heräsin aamulla ihanaan valoon ja sitten satun katsomaan ikkunasta ulos... "Ei *****, LUNTA?!" Seriously Mother Nature, don't be a bitch :( No, hyvässä lykyssä tuo sulaa kevätjuhlaan mennessä... 

Viikonlopun aikana tapahtui itseasiassa aika paljon, yllättävän paljon. Perjantaina meinasin myöhästyä junasta kun lähdin koulusta, mutta juoksin pitsani kanssa kuitenkin riittävän nopeasti ja onneksi ehdin. Lauantaina lähetin ihastukselle (VIHDOIN) sen kilometriviestin jossa kysyin onko hänellä jokin hätänä ja kerroin tunnoistani, mitä tunnen hänen käyttäytymisestään. Jätkä ei ole vielä nähnyt eikä niin ollen lukenut viestiäni mutta toivon että hän tulee pian online ja lukee viestini, ja vastaa. Tänään en kauheasti tehnyt mitään muuta kuin kävin kuvaamassa (sekä tein uuden bannerin), mutta lauantai oli kyllä tapahtumarikas päivä vaikka kaikki liittyikin tuohon viestin lähettämiseen.

Huomenna menemme taas Oittaalle koulun kanssa, niinkuin syksylläkin olimme. Koitan raahata sinne kameran mukaan, mutten ole varma ehdinkö ollenkaan kuvaamaan liikkumisen lomassa. Sen näkee sitten! Menikö teidän viikonloppunne hyvin? Mitä teitte? :)

I miss how you used to look at me

RED - Hymn For The Missing

  Hello again. Toivoisinpa olevani yhtä hyväntuulinen kuin noissa kuvissa, olo on nimittäin nyt aika pepusta. En viitsi sitä hirveästi alkaa vuodattamaan, koska joutuisin sanomaan asioita joita en saisi levitellä julkisesti. Mutta kerrottakoon että se liittyy siihen mun ihastukseen ja mun epäilyksiin. Hän välttelee katsekontaktia mun kanssa sekä mun seuraa. En tiedä miten päin olla, itkinkin eilen asian takia junassa... joskus vaan ei pysty pidättelemään itkua. Tää itku oli vaan sellainen jota en olisi uskonut koskaan tulevan. Itkin pojan takia.

 Keskiviikko? Se meni erinomaisesti, kinkkupiirakka onnistui tosi hyvin ja porukka tykkäsi. Vedettiin parit moovit tanssipelin avulla erään luokkalaisemme tytön kanssa, kierrettiin paikkoja ja tein kyläilystä päivän päätteeksi videon, jonka sitten näytin torstaina koulussa. Kyläilyn jälkeen kävimme vielä Nuorta Työtä-messuilla Järvenpäässä.

 Ensi viikkoa odotellessa, jos se olisi edes vähän parempi kuin tämä viikko? Ja sori että oon jättänyt kommentoimatta blogeihin joihin olen aina kommentoinut/blogeihin yleensäkkin, jos sun blogi sattuu nyt olemaan yksi niistä blogeista joihin olen "vakiokommari", en vaan jaksa tällä hetkellä ylistää jonkun kuvia ja postausta, varsinkin nyt kun mulla itelläni on mieli maassa... :(

Leros, Kreikka Osa 5 + ♥

Jenni Jaakkola - Tämä on unta

Olen nyt niin mahdottoman onnellinen että päätin tehdä tästä Kreikkapostauksesta viimeisen. Kerron siis kolmesta viimeisestä päivästä (niistä on aika paljon kavereistani kuvia joten senkään puolesta en voi tarjota kattavaa postausta yhdestä päivästä).

11.6 lähdimme rannalle. Ranta oli tosi kaunis, uida siellä ei oikein voinut sillä vesi oli niin kamalan suolaista. Mutta kuvailin siellä ahkerasti, ja yritin löytää kauniita kiviä sekä simpukoita, niitä en kuitenkaan löytänyt yhtäkään. 

Rannalla lekottelun jälkeen menimme syömään rannassa sijaitsevaan ravintolaan, jossa norkoili tuo kissa. Tätä kissaa, toisin kuin Mimosaa, en silittänyt koska se näytti sairaalta.

Hotellille palattuamme vietin koko loppupäivän Mimosan kanssa, otin siitä kuvia ja se poseerasi kiltisti kuin malli. Olisin kyllä kieltämättä halunnut ottaa Mimosan mukaan Suomeen, sillä se oli aivan ihana kisumirri :3 Se päivä oli muuten viimeinen jona otin kuvia Mimosasta, vaikka seuraavana ja sitä seuraavana päivänä sen vielä näinkin pari kertaa.

Mimosa lähti mallituokion jälkeen jonnekkin (ilmeisesti syömään), ja minä kuvasin sitten muuta. Kasveja ja hotellia, sekä liskoa jonka minä ja ystäväni bongasimme kiipeilemässä portaikossa kun kävimme hänen ja toisen tytön huoneistossa.

12.6 oli aikalailla laiskottelupäivä, en ottanut sinä päivänä kauheasti kuvia muusta kuin ystävistäni. Mutta 13.6 lähdimme Ainon kanssa viimeiselle retkelle Lerokselle, puhuimme sen retken aikana siitä kuinka antamuksellinen retki oli ollut, tosin minä en ollut sitä mieltä koska minulla oli senkin hetken aikana kamala koti-ikävä. Vasta jälkeenpäin olen tajunnut miten kiva matka oikeasti oli.

Ja 14.6 lähdimme takaisin kotiin. Sain napattua aivan upean kuvan auringonnoususta (lähdimme klo 4 aamulla), ja viimeinen kuva on mainostusta kuinka hyvää Aegean Airlinesin ruoka on :D

**************

Siinä oli viides ja viimeinen osa, mitä piditte tästä viiden osan sarjasta?

♥: Ihastukseni lähetti toissapäivänä viestiä Facebookissa. "Minullakin on tunteita sinua kohtaan". Apua. Sain niin hirveän hepulin kun luin viestin että ryntäsin heti olohuoneeseen julkistamaan asiani siellä, ja sitten juoksin toimistoon julkistamaan asian ohjaajille. Kaikki vain hymyilivät, tosin eivät niin leveästi kuin minä joka oli melkein itkun partaalla. Ilta meni hyppiessä ja pomppiessa ja kuunnellessa kaikkia iloisia lauluja. :D

Ei, emme ole yhdessä, koska ainakaan minä en halua kiirehtiä heti alkuvaiheessa, ryhtyä heti parisuhteeseen ja parin päivän päästä kihloihin (halauksia ei lasketa merkiksi siitä että olisimme yhdessä). Hih, aiiiiivan mahtavaa tämä ♥

Leros, Kreikka Osa 4 + iloisia uutisia

David Guetta ft. Sia - She Wolf

Neljäntenä päivänä lähdimme kiertelemään bussilla pitkin poikin saarta. Ensimmäisenä kävimme Kastrolla, joka sijaitsi saaren laella. Kastrolta oli upeat näkymät, se on myönnettävä. Sain kuvan joka muistuttaa erästä kuvaa Leroksesta netissä.

 Kastron jälkeen hyppäsimme takaisin bussiin ja lähdimme sotamuseoon. Olen pahoillani kuvien huonolaatuisuudesta, minua tönittiin koko ajan ja sain koko ajan olla tarkistamassa ettei mitään oltu viety kameralaukustani. Lisäksi museo oli todella pimeä ja siellä oli tosi vaikeaa ottaa kuvia. Sotamuseon jälkeen lähdimme hetkeksi shoppailemaan kaupoille ja ostin sieltä tuliaisen bestikselleni. Sen jälkeen menimme Ainon kanssa bananaspliteille.

Shoppailun ja bananasplitin jälkeen retki jatkui. Menimme vanhalle kappelille johon oppaan mukaan mahtuu vain juuri ja juuri 15 ihmistä, jos vieraita olisi enemmän, osan täytyisi odottaa ulkona. Lisäksi meitä pyydettiin olemaan erittäin varovaisia kappelille mennessä, sillä tuo kivipolku meren yli oli joskus erittäin liukas. Ja ei, en tiedä mistä nuo luut olivat tulleet, ne olivat keskellä kivipolkua ja otin niistä kuvan voidakseni muistaa ja pohtia asian myöhemmin.

 Loppupäivä meni lekotellessa altaalla ja paijatessa Mimosaa. Sain aivan upean kuvan auringonlaskusta (en todellakaan tiedä mitä ihmettä kuvanmuokkausohjelmani teki kuvalle, se tekee noin kaikille hämärille kuville, vaikka en niitä muokkaisi muuten kuin muutan kuvan kokoa). Ja tuo rannekoru ja kukkaro ovat ne tuliaiset jotka annoin bestikselleni.

**************

Ja siellä lepää neljäs osa! Mitä piditte?

Noniin, ja niitä tosi iloisia uutisia, mitä otsikko lupailee! Paljastin nimittäin ihastukselleni että olen häneen ihastunut. Ihi.

Tilanne eteni kyllä kivasti, olin varmaan kokoajan vain punaisempi ja punaisempi.

*Ihastukseni juoksee juna-asemalle, missaten junan joka oli lähtenyt puoli minuuttia aikaisemmin* "Hui, säpä tulit kovaa!" Huudahdin hänelle, ja hän hymyilee. Pälätin hänelle hetken kaikenlaista mutta sitten alkaa tuntua että minun pitäisi kertoa. "Kuule, eräs nuorisokodin ohjaaja on sanonut mulle että mun pitäisi sanoa tästä sulle mutta oon pelännyt että olis liian aikaista sanoa. Mutta... haluatko kuulla?" Sanoin, hitusen jännittyneellä mutta silti innostuneella äänensävyllä. Ihastukseni kohauttaa olkiaan, joten sanon "Okeiii... hmm. Sori hirveesti jos hämmennyt tästä mutta... mä taidan pikkasen olla ihastunut... suhun." Nielaisen kuuluvaasti ainakin omissa korvissani lauseen päätteeksi ja jään odottamaan ihastuksen reagointia. Mutta hän vain hymyilee erittäin leveästi ja katsoo taivasta. "Ilmeisesti tuo hymyily on merkki ettet ainakaan järkyttynyt totaalisesti..." Sanon hiljaa ja ihastukseni katsoo minua silmiin. Junani tulee ja halaan häntä, hän nojaa hieman minua vasten. Menen junaan ja soitan heti Maisalle "Arvaa mitä..."

Niin että tälläistä. :D ♥