Että juu

Tuo kuva kertoo kaiken oleellisen. En tule pääsemään Luoviin, enkä mihinkään muuhunkaan kouluun. Jenni jää siis ilman opiskelupaikkaa tänäkin vuonna.

Järvenpään aikuispolille en suostu menemään. Mua yritettiin houkutella sellaiseen ryhmään, jossa ikähaitari olisi sellainen että nuorin olisi ehkä 18/minä ja vanhin 70v. Ei, en suostu menemään. Pitää katsoa Järvenpään kansanopiston tarjontaa, siellä on kuulemma mm. valokuvausta, piirtämistä ja luovaa kirjoittamista kursseina.

Sairas marsu

 Mollylla on kasvain vatsaontelossa. Kun kasvain pääsee liian suureksi, Molly menee piikille. Nuo lääkintäkuvat saattavat näyttää tosi rajuilta, mutta sitä ne eivät ole. Yrittäkääpä itse ruokkia tai juottaa vaikka vettä marsulle pipetillä, ei ole helppo homma se. On pakko pitää päästä kiinni, äiti piteli Mollya kyllä hellästi, nosti vaan leukaa että saatiin Ditrim (lääke) sisään. Lisäksi Mollylla on perinnöllinen krooninen iho ja sarveiskalvo repeytynyt/tuhoutunut joten se ei näe silmänsä keskipisteestä, on ikäänkuin sillä olisi "lappu" silmänsä keskellä. 

Nyt en jaksa blogata ihan kauheasti, puran kaiken suruenergiani simssiin. Simsblogi tykkää.

Koulun päätös

Johanna Kurkela - Sun särkyä anna mä en

Kun voimat oudon maan sun veisi mukanaan

mä missä lienenkin niin tulen takaisin

Sun rinnallasi oon, yön pedot kaikotkoon

sillä en sun särkyä anna mä en

Niin katoavaa on voimat ihmisen,

vain tuuli puhaltaa ja kuoren hajottaa

Mutta en sun särkyä anna mä en

Et ole vahva et, yön varjoon pakenet

mut seuraasi sun jään, en päästä lähtemään

Viel aamu sarastaa, se haamut karkottaa

sillä en sun särkyä anna mä en

Niin katoavaa on voimat ihmisen,

vain tuuli puhaltaa ja kuoren hajottaa

Mutta en sun särkyä anna mä en

... ... ...

SE ON OHI.

~ Nimetön ~

Olin laittamassa pyykkiä kun ohjaaja tuli sanomaan mulle että mulle on kirje. Kirje Luovista, koulusta johon eniten haluan. Menin ohjaajien kansliaan ja ohjaaja ojensi minulle kirjeen, joka oli vähän kastunut postilaatikossa ollessaan ja jossa luki punaisella pohjalla valkoisella "Luovi". Hypistelin kirjettä ja avasin sen tärisevin käsin, peläten että siellä lukee "Valitettavasti sinut hylättiin", toivoen että siellä lukee "sinut on valittu opiskelemaan Audiovisuaalisen viestinnän perustutkintoon." Ohjaaja vakuutteli siinä vieressä että varmasti siellä lukee että pääsen, koska olen niin lahjakas valokuvaamaan. Otin sisällä olevan paperin ulos ja luin ensimmäisen lauseen yhä uudelleen. Siinä ei lukenut että olisin tullut valituksi... mutta ei lukenut että minua olisi hylättykkään.

Itkettää. Olen ollut varasijalla tosi monta kertaa, ja odottamaani soittoa tai kirjettä ei koskaan ole tullut. Haluan tuonne enemmän kuin mihinkään. En halua edes ajatella vaihtoehtoa, "mitä jos en pääse mihinkään?" En halua syljeskellä kattoon vuotta. En halua vain istua paikallani ja miettiä mitä teen elämälläni. Nuorisokoti kyllä keksii minulle tekemistä, mutta se tekeminen ei ole mitään herkkua. Siivoushommia.

I miss how you used to look at me

RED - Hymn For The Missing

  Hello again. Toivoisinpa olevani yhtä hyväntuulinen kuin noissa kuvissa, olo on nimittäin nyt aika pepusta. En viitsi sitä hirveästi alkaa vuodattamaan, koska joutuisin sanomaan asioita joita en saisi levitellä julkisesti. Mutta kerrottakoon että se liittyy siihen mun ihastukseen ja mun epäilyksiin. Hän välttelee katsekontaktia mun kanssa sekä mun seuraa. En tiedä miten päin olla, itkinkin eilen asian takia junassa... joskus vaan ei pysty pidättelemään itkua. Tää itku oli vaan sellainen jota en olisi uskonut koskaan tulevan. Itkin pojan takia.

 Keskiviikko? Se meni erinomaisesti, kinkkupiirakka onnistui tosi hyvin ja porukka tykkäsi. Vedettiin parit moovit tanssipelin avulla erään luokkalaisemme tytön kanssa, kierrettiin paikkoja ja tein kyläilystä päivän päätteeksi videon, jonka sitten näytin torstaina koulussa. Kyläilyn jälkeen kävimme vielä Nuorta Työtä-messuilla Järvenpäässä.

 Ensi viikkoa odotellessa, jos se olisi edes vähän parempi kuin tämä viikko? Ja sori että oon jättänyt kommentoimatta blogeihin joihin olen aina kommentoinut/blogeihin yleensäkkin, jos sun blogi sattuu nyt olemaan yksi niistä blogeista joihin olen "vakiokommari", en vaan jaksa tällä hetkellä ylistää jonkun kuvia ja postausta, varsinkin nyt kun mulla itelläni on mieli maassa... :(