Happy Birthday, Blue Lullaby

Elikkäs blogini täyttää tänään vuoden! *Kiikuttaa kakkua paikalle jossa yksi kynttilä* Mitä kaikkea tein tänä vuonna? Poistin kaikki entiset postaukseni 4. heinäkuuta 2013, koska blogi oli ennen sitä aikamoista sontaa. Päätin että nyt alan panostamaan blogiin ihan kunnolla enkä ruikuta kokoajan siitä kuinka en osaa piirtää / en osaa kirjoittaa / en osaa valokuvata. Päätin kerätä itsevarmuutta ja sitä sainkin kun kehuja ja lukijoita alkoi sadella. Määränne on aika ajoin pysähtynyt, laskenut, noussut ja hetken päästä se on taas pysähtynyt. Minua ei ole tämän blogin kanssa kiinnostanut lukijoideni määrä, vaan se että itse tykkään bloggauksesta. Tietenkin minulle tulee iloinen mieli aina kun blogin lukijamäärä nousee yhdellä tai joskus jopa kahdella, tai jos joku ennestään tuntematon kehuu blogiani.

Mitä kaikkea mun vuoteen mahtui? Kuvaamista, ihana koululuokka, Blogger's Inspiration Day Minnan kansa, toinen marsu kuoli kun taas viimeinen sairastui, sadetta mutta myös aurinkoa, elämäni ensimmäinen ihastus, tukka kynittiin lyhyeksi x2, kamera meni rikki mutta saatiin korjattua, koulun loppu, sateinen kesäkuu ja viimeisimpänä oma kämppä, sekä tieto etten päässyt mihinkään kouluun tänä vuonna. 

Hashtagit ystävät, koulu, valokuvaus ja lifestyle ovat olleet vuoden käytetyimmät hashtagit. Ystävät, koska sain neljä uutta ystävää luokan mukana, ja siihen lukeutuu myös vanhat ystävät joista olen tehnyt postauksia. Koulu, only two words needed; MAHTAVA LUKUVUOSI! Valokuvaus, koska valokuvasin koko vuoden innokkaasti. Lifestyle, koska vaikka blogini ei ole lfs-blogi, tekstini on suurilta osin lifestyleä.

Synttärilahjani teille, jotka olette lukeneet blogiani koko tämän vuoden ja erityisesti niille jotka lukivat tätä jo ennen kuin poistin blogin (ElluNalle (<---KLICK!) on mun ensimmäinen lukija!) ovat vuolaat kiitokset, Olette ihania, pus. ♥

Ja kaikille lukijoille synttärilahja, tein nyt minäkin valokuvausblogin, koska mulla on aika usein sellaisia päiviä jolloin teksti ei halua sujua ja mä haluan pitää tämän blogin kanssa runsaan tekstimäärän. Pääsette sinne TÄSTÄ. :)

Hyvästi, vuosi 2013

AVICII - You Make Me

 Tammikuu. Uusi kamera, ostettu omilla rahoilla. Piirtämistä ja piirustusten kuvaamista. Uutinen että lähdemme Kreikkaan kesäkuussa. Ei muuta.

Helmikuu. Emppu kävi nuorisokodissa ekaa kertaa. Kävin Helsingissä. Kuvasin viimeistä kertaa marsuani Tuikkua. Fiilistelin Kreikkaa. Hiihtolomalla olin mökillä jossa söin englantilaisen aamiaisen ja kuvasin auringonlaskua.

Maaliskuu. Kevät alkoi tulla, piirtämisinto kasvoi. Uusi puhelin. Ystävänpäivänä Ainolta saatu muki. Onnellinen koska talvi alkoi olla ohi. Huoneen kevätsiivous, 15 euroa rahaa palkkioksi.

Huhtikuu. Surullinen. Tuikku kuoli kuun alussa. PS3. Pelaaminen. Sly nelosta pelaillessa Tuikku joskus unohtui. Äiti piirsi Tuikusta kauniin kuvan. Auringonlaskut. Tukka alkoi taas olla liian pitkä.

Toukokuu. Vappu. Huippuhauska synttäripäivä. Ruusuja tädiltä synttärilahjaksi. Kampaamo, tukka kynittiin lyhyeksi. Tykästyin lyhyeen tukkaan, niinkin paljon etten haluaisi sen enää koskaan kasvavan.

Kesäkuu. Talouskoulu ohi. Uusi putki myöhäisenä synttärilahjana, makro. Kesäloma alkoi. Matkalaukun pakkamista. Odottelua. Sitten koitti kauan odotettu Kreikka. Upeita maisemia ja ystävällisiä ihmisiä. Elämyksellinen kokemus.

Heinäkuu. Kuuma. Reissuja kotiin. Blogin aloittaminen alusta. Valokuvausta. Tylsää. Lisää valokuvausta. Kirjoittamista. Oman naaman kuvaamista.

Elokuu. Jännitystä. Kiukuttelua. En halua mennä uuteen kouluun, en tunne sieltä ketään... positiivinen yllätys. Hyvää ruokaa. Mahtavia ihmisiä. Ihastus.

 Syyskuu. Syksy alkoi tulla. Lehdet kellersivät kilpaa. Omenat alkoivat olla kypsiä. Lisää valokuvausta. Kamera aina mukana.

Lokakuu. Upeita auringonlaskuja. Syysloma. Näin Maisaa pitkästä aikaa. Opettelin käyttämään täysmanuaalia kamerassa, tajusin miten hienoja kuvia sillä tulee. Puut olivat alastomia. Talvi oli tulossa.

Marraskuu. Takka sytytettiin ensimmäistä kertaa syksyn aikana. Kerroin ihastukselle että tykkään hänestä. Kävin hohtogolfaamassa ensimmäistä kertaa elämässäni. Näin Ainoa Hyvinkäällä. Sain oman nimimukin nuorisokodissa. Ihastukseni kertoi että tykkää myös minusta. Opettelin kuvaamaan vesipisaroita. Kyllästyin tukkaani ja varasin ensimmäistä kertaa itse kampaaja-ajan.

Joulukuu. Luonto luuli että on kevät. Pajunkissat puhkesivat. Leikkasin tukkani taas lyhyeksi, ja värjäytin sen. Joulumaan teko koulussa. Menin Empulle kylään. Ensilumi tuli. Joululoma alkoi. Jouluaatto koitti, paljon lahjoja. Mahtava joulu. Pettymys kun Maisa ei pystynytkään näkemään. Keskiyöllä vuosi vaihtuu.

***

Että juu, tälläinen postaus tällä kertaa! Tummennetut kohdat ovat siis niitä tärkeimpiä juttuja jotka mulle on tapahtunut, jos joku ihmetteli. Ei ole ihan tapaistani kirjoitustyyliä mutta toivottavasti silti pidätte. Ja hyvää uutta vuotta kaikille! ♥

All the things I am

Hilary Duff - I am

Hejssan! Joululahjoista mobiilisovitin ja kameranjalka ovat jo päässeet kovaan käyttöön, otin eilen tuollaisia kuvia kameran, kaukolaukaisimen, mobiilisovittimen, kameranjalan ja tabletin kuvankäsittelyohjelman kera. Jestas. Mulla on oikeastaan ollut aika tylsää täällä, varsinkin kun Maisa ilmoitti että hänen vanhempansa olivat suunnitelleet kaikki menot hänen puolestaan ja näin ollen hän on 100 kilometrin päässä sunnuntai-iltaan asti... ja minä lähden sunnuntaiaamuna takaisin nuorisokotiin. Noh, toinen päivä alkaa taas koulu... jotain tekemistä tämän tylsyyden keskelle.

Mä oon aina ollut huono keksimään itselleni tekemistä, ainoat tekemiset ovat yleensä tietokoneella istuminen tai Xboxin Kinectillä pelaaminen. Telkkarista tuleva monikaan ohjelma ei iske, tällä hetkellä seuraan vain salkkareita ja sekin on sen takia koska mulla ei yleensä ole mitään muuta tekemistä siihen aikaan. Uudet leffat eivät iske, ja rikossarjatkin tulevat niin hitsin myöhään että jos rupean katsomaan sellaista nukahdan kesken, oli aihe kuinka kiinnostava tahansa. Ja se taas johtuu unilääkkeestäni Melatoniinista. Ilman Melatoniinia en nukkuisi silmäystäkään koko yönä, kerran kävi niin että Melatoniini loppui kesken jakaessani dosettia, ja ohjaaja sanoi "kyllä sä yhen yön ilman sitä pärjäät". Eips, yritin kyllä nukahtaa mutta olin liian pirteä koko ajan, ja löysin kerta toisensa jälkeen itseni koneelta. Yhtäkkiä kello oli seitsemän aamulla ja silloin minua alkoi väsyttää. Menin nukkumaan, muistamatta että mulla oli klo 10 lähtö Ainon kanssa Helsinkiin ostamaan Kreikkaan vaatteita... noh, Aino tuli herättämään minut itse ja lähdimme Helsinkiin (Hienoa Hermanni, 2 tunnin yöunet ja sä lähdet Helsinkiin... :DD).

Mutta miten mun sormet alkoi kirjoittamaan uniongelmista ja lääkkeistä kun mun piti puhua väsymyksestä? Joskus seurasin mitä hartaimmalla mielenkiinnolla NCIS:iä ja Criminal Mindsia, ne olivat mielestäni parhaat sarjat ikinä ja sain melkein raivokohtauksen jos jakso jäi väliin. Oivoi. Muttamutta, taidan olla kirjoittanut nyt liikaa, propsit teille jos jaksoitte lukea!

P.S. Vaihdoin bannerin nyt ainakin väliaikasesti tekstibanneriksi koska en ollut tyytyväinen edelliseen... ja someikonitkin vahingossa poistin yhdessä vaiheessa. Viisi niistä kuitenkin pääsi takaisin.

Leros, Kreikka Osa 5 + ♥

Jenni Jaakkola - Tämä on unta

Olen nyt niin mahdottoman onnellinen että päätin tehdä tästä Kreikkapostauksesta viimeisen. Kerron siis kolmesta viimeisestä päivästä (niistä on aika paljon kavereistani kuvia joten senkään puolesta en voi tarjota kattavaa postausta yhdestä päivästä).

11.6 lähdimme rannalle. Ranta oli tosi kaunis, uida siellä ei oikein voinut sillä vesi oli niin kamalan suolaista. Mutta kuvailin siellä ahkerasti, ja yritin löytää kauniita kiviä sekä simpukoita, niitä en kuitenkaan löytänyt yhtäkään. 

Rannalla lekottelun jälkeen menimme syömään rannassa sijaitsevaan ravintolaan, jossa norkoili tuo kissa. Tätä kissaa, toisin kuin Mimosaa, en silittänyt koska se näytti sairaalta.

Hotellille palattuamme vietin koko loppupäivän Mimosan kanssa, otin siitä kuvia ja se poseerasi kiltisti kuin malli. Olisin kyllä kieltämättä halunnut ottaa Mimosan mukaan Suomeen, sillä se oli aivan ihana kisumirri :3 Se päivä oli muuten viimeinen jona otin kuvia Mimosasta, vaikka seuraavana ja sitä seuraavana päivänä sen vielä näinkin pari kertaa.

Mimosa lähti mallituokion jälkeen jonnekkin (ilmeisesti syömään), ja minä kuvasin sitten muuta. Kasveja ja hotellia, sekä liskoa jonka minä ja ystäväni bongasimme kiipeilemässä portaikossa kun kävimme hänen ja toisen tytön huoneistossa.

12.6 oli aikalailla laiskottelupäivä, en ottanut sinä päivänä kauheasti kuvia muusta kuin ystävistäni. Mutta 13.6 lähdimme Ainon kanssa viimeiselle retkelle Lerokselle, puhuimme sen retken aikana siitä kuinka antamuksellinen retki oli ollut, tosin minä en ollut sitä mieltä koska minulla oli senkin hetken aikana kamala koti-ikävä. Vasta jälkeenpäin olen tajunnut miten kiva matka oikeasti oli.

Ja 14.6 lähdimme takaisin kotiin. Sain napattua aivan upean kuvan auringonnoususta (lähdimme klo 4 aamulla), ja viimeinen kuva on mainostusta kuinka hyvää Aegean Airlinesin ruoka on :D

**************

Siinä oli viides ja viimeinen osa, mitä piditte tästä viiden osan sarjasta?

♥: Ihastukseni lähetti toissapäivänä viestiä Facebookissa. "Minullakin on tunteita sinua kohtaan". Apua. Sain niin hirveän hepulin kun luin viestin että ryntäsin heti olohuoneeseen julkistamaan asiani siellä, ja sitten juoksin toimistoon julkistamaan asian ohjaajille. Kaikki vain hymyilivät, tosin eivät niin leveästi kuin minä joka oli melkein itkun partaalla. Ilta meni hyppiessä ja pomppiessa ja kuunnellessa kaikkia iloisia lauluja. :D

Ei, emme ole yhdessä, koska ainakaan minä en halua kiirehtiä heti alkuvaiheessa, ryhtyä heti parisuhteeseen ja parin päivän päästä kihloihin (halauksia ei lasketa merkiksi siitä että olisimme yhdessä). Hih, aiiiiivan mahtavaa tämä ♥

Leros, Kreikka Osa 4 + iloisia uutisia

David Guetta ft. Sia - She Wolf

Neljäntenä päivänä lähdimme kiertelemään bussilla pitkin poikin saarta. Ensimmäisenä kävimme Kastrolla, joka sijaitsi saaren laella. Kastrolta oli upeat näkymät, se on myönnettävä. Sain kuvan joka muistuttaa erästä kuvaa Leroksesta netissä.

 Kastron jälkeen hyppäsimme takaisin bussiin ja lähdimme sotamuseoon. Olen pahoillani kuvien huonolaatuisuudesta, minua tönittiin koko ajan ja sain koko ajan olla tarkistamassa ettei mitään oltu viety kameralaukustani. Lisäksi museo oli todella pimeä ja siellä oli tosi vaikeaa ottaa kuvia. Sotamuseon jälkeen lähdimme hetkeksi shoppailemaan kaupoille ja ostin sieltä tuliaisen bestikselleni. Sen jälkeen menimme Ainon kanssa bananaspliteille.

Shoppailun ja bananasplitin jälkeen retki jatkui. Menimme vanhalle kappelille johon oppaan mukaan mahtuu vain juuri ja juuri 15 ihmistä, jos vieraita olisi enemmän, osan täytyisi odottaa ulkona. Lisäksi meitä pyydettiin olemaan erittäin varovaisia kappelille mennessä, sillä tuo kivipolku meren yli oli joskus erittäin liukas. Ja ei, en tiedä mistä nuo luut olivat tulleet, ne olivat keskellä kivipolkua ja otin niistä kuvan voidakseni muistaa ja pohtia asian myöhemmin.

 Loppupäivä meni lekotellessa altaalla ja paijatessa Mimosaa. Sain aivan upean kuvan auringonlaskusta (en todellakaan tiedä mitä ihmettä kuvanmuokkausohjelmani teki kuvalle, se tekee noin kaikille hämärille kuville, vaikka en niitä muokkaisi muuten kuin muutan kuvan kokoa). Ja tuo rannekoru ja kukkaro ovat ne tuliaiset jotka annoin bestikselleni.

**************

Ja siellä lepää neljäs osa! Mitä piditte?

Noniin, ja niitä tosi iloisia uutisia, mitä otsikko lupailee! Paljastin nimittäin ihastukselleni että olen häneen ihastunut. Ihi.

Tilanne eteni kyllä kivasti, olin varmaan kokoajan vain punaisempi ja punaisempi.

*Ihastukseni juoksee juna-asemalle, missaten junan joka oli lähtenyt puoli minuuttia aikaisemmin* "Hui, säpä tulit kovaa!" Huudahdin hänelle, ja hän hymyilee. Pälätin hänelle hetken kaikenlaista mutta sitten alkaa tuntua että minun pitäisi kertoa. "Kuule, eräs nuorisokodin ohjaaja on sanonut mulle että mun pitäisi sanoa tästä sulle mutta oon pelännyt että olis liian aikaista sanoa. Mutta... haluatko kuulla?" Sanoin, hitusen jännittyneellä mutta silti innostuneella äänensävyllä. Ihastukseni kohauttaa olkiaan, joten sanon "Okeiii... hmm. Sori hirveesti jos hämmennyt tästä mutta... mä taidan pikkasen olla ihastunut... suhun." Nielaisen kuuluvaasti ainakin omissa korvissani lauseen päätteeksi ja jään odottamaan ihastuksen reagointia. Mutta hän vain hymyilee erittäin leveästi ja katsoo taivasta. "Ilmeisesti tuo hymyily on merkki ettet ainakaan järkyttynyt totaalisesti..." Sanon hiljaa ja ihastukseni katsoo minua silmiin. Junani tulee ja halaan häntä, hän nojaa hieman minua vasten. Menen junaan ja soitan heti Maisalle "Arvaa mitä..."

Niin että tälläistä. :D ♥