Tämä ehkä ei ole oikea aika joululauluille mutta siltä kyllä tuntuu, kun katsoo ulos ja näkee sankan lumipyryn ja nimensä mukaisesti talven ihmemaan. Tykkään! Vaikka moni varmaan ihmettelikin kun toikkaroin puoli kahdeksan aikaan kameran kanssa ulkona, lumen ja maisemien kuvaaminen oli kyllä erittäin antoisaa. Katsokaa nyt, eikö siellä olekkin aivan ihanan näköistä?
Marsuni Molly alkoi kerjäämään aamulla häkissään, ja nousin antamaan sille porkkanaa, joten siksi olen tähän aikaan hereillä. Muuten olisin mitä luultavammin nukkunut kuitenkin johonkin yhteentoista asti, niinkuin muutamana edellisenä päivänä... hups.
Jaja, mun inspiraatiokirjoittamishalu on palannut takaisin! En tiedä mistä se tuli, mutta eilen illalla vain avasin kirjoitusohjelman ja kirjoitin tämän, jonka ideana oli että kirjoitan mikä ensinmäiseksi mieleen tulee, siis ihan ensimmäiseksi. Joten tämä saattaa olla hieman sekopäinen. Saa toki kommentoida tuotakin, ihmiset ovat tähän mennessä tykänneet ja sanoneet että se on moderni, haha.
"Meidän pieni avaruutemme ei ole suuri, mutta kyllä siitä selvää saa.
Jos minun olisi pitänyt valita, olisin jäänyt kotiin.
Mutta ei ole reilua, että kokoonnumme siellä
Hänellä on ongelmia, pysy kaukana.
Minun pieni maailmani, se on kuin suuri, musta aukko.
Haluan sinut joskus omaksi.
Me olemme kuin oravanpyörässä, kaikki pyörii ympärillä eikä kukaan ole turvassa.
Sinun halusi ja tahtosi eivät enää merkitse minulle mitään.
Minä olen kuin pieni lintu, en osaa lentää mutta yritän kovasti.
Kuuletko, kuinka rummut jylisevät jossain kaukana?
Ukkosta ei kukaan pääse karkuun.
Nättiä, kuin kamelia ja pukkia.
Haluan, että joskus sinä huomaat minut taas.
Värikäs maailma, avaruus, näetkö kuinka kuu kukkii?
Mitä mieltä itse olisit, jos lehmä paskantaisi päällesi?
Kukka on kuin kärrynpyörä, yhtä pyöreä.
Oletko koskaan miettinyt millainen on kukan terälehti mikroskoopilla katsottuna?
Minulla on aina nälkä, vatsani on pohjaton."
