Blue-eyed doesn't always mean fool

Mä oon aina ollut ylpeä silmistäni. Niiden väri on vaan sellainen etten vaihtaisi niitä mihinkään muuhun väriin. Tavallisessa valossa ne näyttävät harmailta, mutta jos katson suoraan valoon, ne näyttävät oikean värinsä, joka on vaaleansininen. Mä sain jo päiväkodissa silmiini liittyen paljon kehuja, muistan kun kaikki hoitajat ihastelivat silmieni väriä, ja mieleeni on erityisesti painunut, kun eräs hoitaja kehui ruokalassa syödessämme "kuinka Jenni on niin nuori ja kuinka hänellä silti on luonnostaan niin upeat, jäänsiniset silmät". Ripseni ovat myös luonnostaan pitkät, mikä osaltaan korostaa silmiäni. Ehkä siksi pistän yleensä pelkkää ripsaria silloin kun harvoin meikkaan? 

  Silmissäni on myös vivahde jotain vihertävää... eikä se haittaa minua ollenkaan, se tuo osaltaan jonkinlaista persoonaa silmiini. 

Millaiset silmät teillä on?

Vesimelonipöllö

Mistäs sitä aloittaisi... aloitukset ovat aina niin vaikeita! Tekisi mieli vaan esitellä itseni ja kertoa vähän miksi perustin uuden blogin mutta se tuntuu niin typerältä.  Ehkä mun pitäisi kuitenkin mennä sillä linjalla.

Ylläoleva teksti pyöri päässäni äsken, kun mietin, miten aloitan, miten kerron itsestäni ja blogista. En halua olla massablogi, jollaisia netti on täysi, mutta toisaalta en halua olla tylsäkään. Tämä blogi on neljäs blogini, kolme aikaisempaa kaatuivat turvalleen syystä tai toisesta. Tässä blogissa ei tule olemaan hirveää litaniaa tekstiä, koska vaikka itse tykkään lukea sellaisia blogeja, joissa on pajon tekstiä, en itse bloggaustekstiä pysty paljoa tuottamaan. Ellei sitten mulla ole paljon asiaa/mielipidepostaus.

Niin, olen siis Jenni. Ikää on 19 vuotta ja olen harrastanut kohta neljä vuotta valokuvausta, 11 vuotta luovaa kirjoittamista ja luen myös paljon - tosin kirjallisuusmakuni on aika rajoittunut ja olen lukenut vain Harry Potterit, Narniat, osan Animorphseista ja nuorempana tuli luettua Pollux-hevoskerhon mukana tulleita heppakirjoja - ja tämä siis johtuu siitä koska kiinnostun kirjoista harvoin, olen huono löytämään kirjan joka kiinnostaa, jos löydän sellaisen, niin sitä ei saa mistään kaupasta.

Something like magic pysyy vanhassa osoitteessaan, sillä se oli sentään blogini kaksi vuotta - eli pisin aika minulle blogien maailmassa. En kuitenkaan tule sinne enää bloggaamaan, sillä on aika niin sanotusti siirtyä eteenpäin. Something like Magicissa on paljon postauksia joita häpeän, mutta joita en halua poistaa koska olen saanut niihin niin paljon ihania kommentteja. 

Äh, tunnen itseni niin huonoksi tässä aloituspostauksen kirjotuksessa, toisaalta se naurattaa mutta toisaalta taas se harmittaa. Voisin kertoa vielä tuosta blogin nimestä "Watermelon Owl". Nimi tuli yksinkertaisesti siitä kun tykkään vesimelonista ja pöllöistä. Blogin nimeksi meinasi ensin tulla "Watercolor Owl", mutta se oli varattu jollekkin blogille joka ei edes näköjään ikinä aloittanut bloggausta.

Toivottavasti tulette pitämään blogistani!